RADIOASTRONOMIA - OH2KTB



MONITORIVASTAANOTIN METEORIHEIJASTUKSIA VARTEN

PERUSTIETOA

Monitorivastaanotinta käytetään ilmakehään syöksyvien meteorien laskentaan. Meteorien iskeytyessä maan ilmakehään suurella nopeudella, niiden kineettinen energia on riittävä ionisoimaan "putken" ilmakehään. Ionisoitunut vana heijastaa radioaaltoja, joita täällä vastaanottimella yritetään kuunnella. Meteorin synnyttämä vana on yleensä 80-120km korkeudessa ja voi olla pituudeltaan noin 20km. Heijastava vanan elinikä on sekunnin murto-osista aina useisiin minuutteihin. Parhaiten heijastuvat 30-100MHz:n radioaallot, mutta myös UHF:llä on mahdollista havaita heijastuksia. Heijastuman voimakkuus vaihtelee taajuuden mukaan, tyypillinen heijastus 144MHz:lla voisi kestää 5 sekuntia, signaalin ollessa 40dB kohinan yläpuolella, kun sama heijastus 432MHz:lla kestäisi ehkä sekunnin ja signaali olisi noin 13dB kohinan yläpuolella. Maapallon ilmakehään sataa jatkuvasti meteoreja, mutta vain osa niistä on nähtävissä silmin, ja nekin vain kun on pimeää. Radiolla saadaan havaintoja paljon suuremmasta määrästä. Varsinkin jos kuunnellaan meteorisateen aikana heijastumia, voidaan kaukaisia asemia kuulla lähes jatkuvalla syötöllä. Kuunneltavat asemat pitää sitten valita siten että ne eivät ole kuultavissa normaaleilla radiokeleillä, vaan ne kuuluvat ainoastaan kun meteori tippuu ilmakehään. Tietenkin tämä laite havaitsee myös troposfäärietenemisen ja ES-ilmiöt.


LAITTEEN RAKENNE YKSINKERTAISESTI

Vastaanotin perustuu aivan tavalliseen ULA-vastaanottimeen. Antenniksi käy lyhyt yagi-tyyppinen antenni tai esimerksi joku quadi-viritelmä. Antennikaapelin häviöitä eliminoidaan mastovahvistimen käytöllä. Mikäli asutaan radiosaasteisella alueella (mm. kaupungit), voi olla syytä parantaa vastaanottimen kotelointia ja tehdä vielä kaistanpäästösuodin vastaanottimen eteen. Vastaanottimen audio-ulostulo viedään vanhasta 9GHz doppler-tutkasta irroitettuun dopplerilmaisimeen, joka havaitsee kohinasta tietyn rajataajuuden yläpuolella olevia riittävän voimakkaita signaaleja. Tälläisen ilmaisimen pystyy kyllä rakentamaan helposti vaikkapa 567-lutikoista, jos tutkia ei ole käsillä. Ilmaisinsysteemi ohjaa relettä, jolla kytketään sähköt pulssilaskurille. Pulssilaskurin naamataulussa on numeronäyttö, joka pyörähtää yhden numeron eteenpäin aina kun se saa sähköä. Minun pulssilaskurini on paikallisen puhelin yhtiönvanhaa kamaa (mekaaninen solenoidi-ihme!), mutta kauposta saa valmiita ja rakennussarjoja LCD-näyttöisiin laskureihin. Lisäksi olen tekemässä AGC-ulostuloa vastaanottimeen, jolloin voisin kytkeä sen piirturiin ja näkisin mihin aikaan meteoreja on ilmakehään satanut. Toinen lisäys olisi rele, joka kytkisi audiota kovaääniseen aina kun heijastuma on havaittu, voisi vähän kuulostella mitä kuuluu ilman että tarvitsisi kuunnella kokoajan tylsää kohinaa.


URSA:n kotisivuilla oleva tarina meteorihavainnoista radiolla. kannattaa lukea!



Radioastronomiasivulle