Niin, mitä minä tosiaankiin harrastan? Hyvä kysymys. No, pääosa ajasta pitäisi kulua opinnoissa, vaan kun ei kulu. Opiskelumetodejani kuvaa hyvin se, että läksyjen teon lopetin lukion ensimmäisellä luokalla ja ylioppilaskirjoituksiin luin yhteensä viisitoista minuuttia maantietoa. Silti opinnot etenevät normaalilla nopeudella ja kurssimateriaali tulee ymmärretyksi. Tällä hetkellä olen Helsingin tekussa opiskelemassa koneteknikoksi. Viimeinen vuosi on menossa ja työelämä häämöttää!
Vapaa-ajalla keskityn lukuisiin projekteihini (joita näiltä sivuilta löytyy esitettynä runsaasti). Pääosa niistä on varsin teknis-painotteisia ja ne liittyvät jollakin tavalla sähkö-, radio- ja metallitekniikkaan. Sähköjuttuihin sain kipinän yläasteella ollessani, kun kaverini esitteli radioamatööriasemaansa minulle ja löi käteen tutkintoon opeteltavan materiaalin. Tutkinto meni ensimmäisellä kerralla läpi, vaikka opiskelinkin itse. Se olikin varmasti suurin innostin opiskelemaan sähkötekniikkaa itsenäisesti lisää. Se ei todellakaan ole niin vaikeaa miltä se suurimmalle osalle ihmisistä tuntuu. Tässä vaiheessa tuli ostettua ensimmäinen kolvi ja paikallinen elektroniikkaputiikki sai minusta lähes kanta-asikkaan. Uuden kytkennän toiminta ei aloittelijalle kytkentäkaaviosta aina avautunut, vaan asiat oppi käytännön kautta parhaiten. Vaikka nyt on elektroniikka harrasteen kanssa kulunut useita vuosia, en vieläkään osaa aina selittää miten joku osa toimii teoriassa, mutta voin heti sanoa mitä sillä voi tehdä ja mitä ei.
Olen myöskin kiinnostunut tähtitieteestä, mutta en ole sijoittanut omaisuuksia kaukoputkiin ja muihin laitteisiin. Pieni kaukoputki kyllä löytyy, samaten kiikarit, mutta lähinnä olen keskittynyt aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja paljain silmin havainnoitiin. Erityisesti minua kiinnostavat revontulet ja ilmakehän erillaiset ilmiöt. Myöskin radioastromiaa on tullut opiskeltua.
Jotta tässä ei muodostuisi aivan sohvaperunaksi, tarvitsee harrastaa jotain liikkumista. Armeijassa innostuin kamppailulajeista ja vuonna 1997 aloitin Krav Maga treenaamisen Combat Academy of Finlandissa. Krav Maga on erittäin tehokas itsepuolustuslaji, joka on lähtöisin Israelista. Se ei ole mitään iänikuistä pyjamapainia, vaan se kehitettiin toisen maailmansodan kokemusten perusteella. Magan tekniikat perustuvat ihmisen normaaleihin reaktiohin. Esimerkikisi jos sinua päin lentää jalkapallo kovaa vauhtia, niin luonnollinen reaktio on mennä hieman kyykkyyn ja nostaa kädet suojaamaan päätä ja ylävartaloa. Samoin käy jos joku koettaa löydä sinua, mutta nyt sinulle tuleekin se kuuluisa ahaa-elämys; "Minähän olen harjoitellut miten tästä asennosta voidaan suorittaa vastatekniikoita". Siviili-krav magassa keskitytään lähinnä hyökkäysten torjumiseen ja vastahyökkäyksiin. Hyökkääjä voi olla aseistautunut terä- tai ampuma-aseilla ja hyökkääjiä voi olla monta yhtä vastaan. Nämä alkeistekniikat opetetaan kaikille peruskurssilla. Mikäli intoa riittää jatkaa lajia, niin sitten saa vastinetta koko rahalle. Krav magassa käytetään aseena kaikkea mahdollista tavaraa, mitä vaan käsillä sattuu olemaan ja potku- ja lyöntitekniikat ovat todella rajuja, niillä saa vastustajan tiputettua erittäin nopeasti. Tästä syystä krav magassa ei kilpailla. Joskus kavereiden (ei-krav magaajia) kanssa tulee vähän leikkimielellä "väännettyä" ja silloin huomaa, että oppimaansa ei oikein pysty hyödyntämään, magassa kun ei pehmeitä tekniikoita oikein löydy, saati sitten heittoja tai lukkoja. Aina vain vastustajan lamauttavia tekniikoita. Väärissä käsissä tämä laji on todella vaarallinen juttu. Onneksi kouluttajat tarkastavat kurssilaisten taustat etukäteen!
Ajoittain tulee myös vierailtua ampumaradoilla, mutta tähänkään lajiin en ole rahojani vielä sijoittanut, vaan olen tyytynyt ylläpitämään armeijassa saamaani ampumataitoa yllä. kovasti kyllä kiinnostaisi liittyä johonkin kunnon ampumaseuraan ja alkaa harrastaa jonkin asteista kilpailua.
Kesäaikaan tulee myös harrastettua pyöräilyä, varsinkin nojapyörällä. Tarkoitus olisi jonakin kesänä suorittaa hieman pidempi pyörämatka, joko nojakilla tai tavallisella polkupyörällä. Myöskin melontaa olisi mukava kokeilla, meren äärellä kun tässä asutaan. Olisi vaan sitä aikaa!!
Rahoitusta elämääni saan yötöistä. Vuodesta 1997 olen ajanut takseja Helsingin yössä. Yövuoroja siksi, että minulla menee hermot liikenneruuhkissa jonottaessa. Lisäksi yöllä on kaduilla väljempää, ja päivällähän olen joka tapauksessa opiskelemassa, tai ainakin pitäisi olla. Alkujännityksen häivyttyä taksin ajamisesta on tullut ihan mukavaa, kunhan ei ahnehdi ottamalla liikaa vuoroja. Tässä työssä oppii tunnistamaan eri tyypisiä ihmisiä ja selviytymään heidän kanssaan. Samalla tulee kaupunki ympäristöineen tutuksi ja tietenkin ajotaito pysyy hyvänä. Parhaana asiana pidän kuitenkin ihmistuntemuksen kehittymistä. Tästä on hyvä jatkaa vaikka mihin.