ANTENNIT - OH2KTB
ALFORD SLOT-ANTENNIT 1.3GHZ JA 2.3GHZ TAAJUUKSILLE
Yli 432MHz:n taajuuksilla, sovelluksissa missä tarvitaan vaakapolarisoitua ympärisäteilevää antennia,
on järkevää käytää Alford Slot-tyyppistä rakoantennia. Tätä seikkaa puoltavat monet asiat:
helppo valmistaa, tukeva mekaaninen rakenne, pieni tuulikuorma ja hyvin viimeisteltynäkin
suhteellisen pieni hinta.
Antenni muodostuu pystyssä olevasta kupariputkesta, johon on tehty noin kahden aallonmitan
pituinen pitkittäinen ura toiseen päähän. Yläpäähän tinataan oikosulkulevy kuparilevystä. Näin
muodostunutta rakoantennia syötetään raon keskikohdasta semirigid-koaksiaalilla, joka kulkee
kupariputken sisällä. Koska rakoantennin impedanssi on huomattavasti suurempi kuin 50 ohmia, tarvitaan baluni.
Baluni tehdään pienoisporakoneella, katkaisulaikalla varustettuna.
Semirigid-kaapelin toisessa päässä on N-runkoliitin, joka on kiinnitettynä pohjatulppaan tai –levyyn.
Mikäli antenni on esim. portable-käytössä eikä 60 metriä korkeassa mastossa, voidaan käytää myös
SMA-runkoliittimiä joita saa semirigidille helpommin kuin N-runkoja. Periaatteessa baluni on mahdollista
tehdä myös esimerkiksi RG-58:sta joka on tinattu jäykäksi balunin tekemisen helpoittamiseksi.
Tällöin tietenkin pitää ottaa huomioon kaapelin nopeuskerroin.2,3GHz proton osasarja
Antenni tarvitsee sääsuojan. Sellainen syntyy PVC-viemäriputkesta (harmaa), jota saa valmiiksi
katkaistuna pätkinä rautakaupoista. PVC-putki ei ole parasta mahdollista ainetta radomiksi häviöidensä
takia. Jos putki on halkaisijaltaan lähellä lambdaa syntyy resonassi joka pilaa sovituksen totaalisesti.
Käyttämällä tässä selostuksessa annettuja mittoja ongelmilta vältytään. Viemäriputkeen löytyy myös
rautakaupasta yläpäähän vesitiivis tulppa. Kupariputken ympärille tehdään 2-3 kappaletta 10-15mm paksua,
viemäriputken sisälle tiukasti istuvia, muovilevykiekkoja asemoimaan uponaali oikein, eli siten että
ylhäältä katsoen antenni on viemäriputken keskellä. Muovikiekot kiinnitetään kupariputkeen esim.
vahvalla liimalla. Viemäriputki kiinnitetään kiekkoihin muoviruuveilla, joiden on syytä olla riittävän
paksut.
Antenni mastokiinnitykseen on monta tapaa. Helpoin on hommata rautakaupasta viemäriputkeen tarkoitettuja
ruostumattomia kiinnitys klemmareita. Yksi putken alapäähän ja toinen yläpäähän. Niihin kiinnitetään
kierretangosta (riittävän paksu! Ei mikään 5mm!!) taivututetuilla klemmareilla mastonsivusta tulevat
tukivarret. Tällä tavalla asennettu antenni kestää kyllä paikallaan kovemmissakin tuulissa. Tämä tapa
siis sopii vain mastonkylkeen sijoittetaviin antenneihin. Jos antenni on tarkoitettu maston huippuun
on olemassa ainakin kaksi tapaa suorittaa kiinnitys hyvin. Helpompi tapa on jatkaa kupariputkea radomin
alta 1-2 metriä. Tämä putki on sitten helppo kiinnittää maston pystyputkeen riittävällä määrällä järeitä
pakoputkiklemmareita ja rst-levyä. Toinen tapa on samanoloinen kuin sivukiinnityksessä, eli laitetaan
viemäriputken klemmarit kummatkin (tai mielummin kolmaskin) kaikki putken alapäähän ja tehdään niihin
metallilevystä ja kierretangosta rakenne johon saa kiinnitettyä maston päästä lähtevän metalliputken,
joka nostaa antennia häiritsevästä mastonpäästä noin 50-150cm.HUOMIO! viemäriputken klemmareita ei missään
tapauksessa saa kiinnittää siihen kohtaan putkea jossa antenni säteilee, eli keskelle!
Itse antennin valmistuksesta voi sanoa sen että jos sinulla on käytössä jyrsin niin miksi et ole jo
tekemässä antenneita. Jyrsimellä nimittäin homma sujuu vaivattomasti jos vain on tarpeeksi pieniä
teriä käytössä. Jollei ole niin rako täytyy tehdä esimerkiksi rälläkällä tai jollakin sirkkeliin
perustuvalla systeemillä. 1,3GHz:n antennin ura on vielä niin leveä että tämän pitäisi onnistua melko
hyvin. 2,3GHz:llä ura on yhtä leveä kuin kulmahiomakoneen laikka, joten jos ura lähtee vinoon täytyy
ottaa uusi putki ja tehdä homma uusiksi. Tosi mies hoitelee homman myös pelkällä viilalla.Kuva syöttöpisteestä. Kun ura on
saatu mittoihinsa (tee vähän pidempi jotta voit sahata putkea lyhemmäksi viritysvaiheessa) on vaikein
vaihe ohi ja on aika siirtyä balunin pariin. Balunin urat syntyvät siis parhaiten pienoisporakoneella
jossa on terän paikalla halkaisijaltaan 3cm katkaisulaikka (rautakaupasta). Laikka sirpaloituu hienosti
jos siihen tulee vähääkään vääntöä kun se pyörii joten silmäsuojukset ovat ehdottomat! Balunin
juotosliuskat tehdään ohuesta kuparilevystä. Katkaise semirigid-kaapelia sen verran, että kun syöttö
on kohdallaan, eli raon keskikohdalla, niin kaapelin alapää on kupariputken alapään tasolla, siten
että kaapeliin asennettu runkoliitin saadaan kiinnitettyä kupariputken pohjatulppaan. Tämä on hermoja
rassaava vaihe, mutta semirigiä lievästi taivuttamalla voidaan etäisyys trimmata sopivaksi. Nyt vielä
kun laitetaan kaapelin päähän liitin niin päästään virittelemään. Baluni siis tinataan raon keskikohtaan
juotosliuskoilla ja kupariputken yläpää oikosuljetaan väliaikaisesti kupari- tai alumiiniteipillä.
Sitten vain tehoa antenniin ja seuramaan SWR:n muutoksia kun rakoa aletaan lyhentämään tasaisesti
kummastakin päästä. Tämä voidaan tehdä esim. kuljettamalla ruuvimeisseleitä raossa oikosulkemassa
sitä. Jossain vaiheessa pitäisi löytyä hyvä sovitus. Laita nyt lisää metalliteippiä siten että rako
lyhenee siihen mittaan josta paras sovitus löytyi. Taas tehoja rööriin ja nyt trimmataan sovitusta
puristamalla rakoa umpeen tai avamaalla sitä enemmän. Putken tulisi säilyttää pyöreä muotonsa,
mikäli halutaan tasainen säteilykuvio. Tällä tavalla kokeilemalla saat tehtyä antennin millaisesta
putkesta tahansa. Mitoitus ja rakenne 1,3Ghz ja 2,3GHz antenneille.
.
Mutta jos haluat käyttää valmiita mittoja tee näin: tee rako hieman lyhyemmäksi kuin mitä valmiissa
mitoissa ilmoitetaan. Tinaa yläpäähän kuparilevystä oikosulkulevy. Valmista baluni ja tinaa se
paikoilleen. Nyt viritys tapahtuu siten, että pienellä viilalla pidennetään uraa alapäästä kunnes
saadaan hyvä sovitus. Kun pidennät uraa on sinun myös tuotava balunia alaspäin siten, että se on
pysyy koko ajan raon puolivälissä. Kun sovitus on hyvä, on antenni valmis ja siisti, ilman mitään
teippauksia.
Prototyyppiantennit mitattiin hyvälaatuisilla mittalaitteilla ja tulokset olivat hyviä. Radomina
käytetty PVC-putki alkaa vaikuttaa jonkin verran 2,3GHz:n bandilla ja sen halkaisija ei saa olla
lähellä yhtä aallonmittaa, eli 110mm, jota käytetään 1,3GHz:n radomina. 2,3GHz:lle valitaan
halkaisijaltaa pienempi putki eli 75mm. Säteilykuviot osoittivat myös antennien toimivuuden,
tehoja lähtee hyvin kohti horisonttia. Vahvistusta löytyy noin 6dbi.
Tässä joitakin sovituskuvia yhdestä ja samasta antennista erillaisilla radomeilla.
2,3GHz antenni ilman radomia.
2,3GHz antenni 75mm radomilla.
2,3GHz antenni 110mm radomilla. Ei näin!!.
1Ghz sivulle
Antennisivulle