Matkaraportti/P3D tyhjoiötestaus/lämpötilasyklaus Päiväkirja, osa 2 ***************** Sunnuntai 25.10.1998 ==================== Herätys puoli seitsemältä. RUDAK-jengi on hakkeroinut yön satelliittia ja ovat hyvin tyytyväisiä tuloksiinsa. Olemme pudottaneet lämpötilan takaisin -10 asteeseen C ja suoritan kaikkien lähettimien ja vastaanottimien mittaukset ja yleiset tarkastukset. Kaikki on suurin- piirtein mallillaan ja homma on hyvin hallinnassa. Tutka on toistaiseksi sammuksissa ja jätämme RUDAK- porukalle antenneihin kytkennän, jossa on molemmat 23 cm:n vastaanottimet ja 145 MHz:n vastaanotin kytkettynä kaikki kolme 435 MHz:n lähettimeen sillä aikaa, kun lähdemme nostamaan lämpötilaa taas +45 asteeseen C. Pidämme iltapäivällä statuspalaverin. Kaikki asiat puidaan ja tehdään jatkosuunnitelma + tiukka aikataulu. Meidän on pakko saada suoritettua vähintään viisi termistä sykliä, jotta voidaan sanoa suoriutuneemme sopivan tiukasta termisestä tyhjiötestistä lentotavaralle. Saavutamme tämän lämpötilan iltakuudelta ja suoritan kaikkien ( jostain syystä minua on todellakin siunattu KAIKILLA avaruusaluksemme RF- ja mikroaaltomittauksilla ) lähettimien ja vastaanottimien herkkyys-, teho-, ja lineaarisuusmittaukset. Toimenpiteeseen kuuluu niin raskaasti debuggausta, ettei kerkiä muistiinpanoja kunnolla tekemään. Kaikki on kutakuinkin mallillaan ja saan viimeiset mittaukset tehtyä siinä puoli yhdeksän aikaan illalla. Vielä on tekemättä kolmen stabilointihyrrän ja 10 GHz:n TWTA:n mittaukset +45 asteen lämpötilassa; aikataulu ei ole vielä oikein sopiva, ja TWTA:n käynnistys täytyy suorittaa maa-asemalta, ei napanuoran kautta. Poistumme illalla yhdeksän jälkeen ja jätämme jälleen kerran OSC:n yövuorolaiset pudottamaan lämpötila -25 asteeseen aamuisia RF- ym. testejä varten. Aamulla tärkeä tapaaminen. Maanantai, 26.10.1998 ===================== Aamupalalla tapaamme Bernard J. Lacoste:n, joka on Euroopan Avaruusjärjestön, ESA:n Ariane 503 hyötykuormamanageri. Lacoste tulee mukanamme tyhjiötestauslaboratorioon tutustumaan testeihin ja toimintaamme. Hän on saapunut tänne jenkkeihin vartavasten. Aloitamme mittaukset Wernerin ja Peterin kanssa aamulla kello yhdeksän jälkeen ja kirjaan kaikki mittaustulokset ja ilmiöt. Tilanne on suurinpiirtein samanlainen kuin edellisellä pakkaskierroksella. Saan kaikki mittaukset tehtyä puoli kahteentoista mennessä lukuunottamatta TWTA-vahvistimen koe- ponnistusta. TWTA:ta ei olla kokeiltu vielä ääriolo- suhteissa komentovaikeuksien ja aikataulujen takia. Saamme rakennettua väliaikaisen komentojärjestelyn ja Peter ajaa hotellille suorittamaan ohjauksen alaisena 10 GHz:n lähettimen käynnistyksen ja TWTA:n käynnistyksen. Saan yhteyden pelaamaan Peterin kanssa ja hän on saanut 10 GHz:n puolijohde- lähettimen päälle antamillani asetuksilla. Olemme valmiit kytkemään TWT:n hehkut päälle, kun sanon Peterille, että odottaa vielä hetken. Kaivan TWT:n manuaalin esille ( sen helvetillisperkeleellisen paksun ) ja toden totta; TWTA:ta ei ole speksattu toimimaan alle nollan asteen ! Yritän saada projektin johtoa kiinni, mutta he ovat syömässä. Teen kollektiivisen päätöksen Wernerin ja Peterin kanssa olla testaamatta TWTA:ta -20 asteessa vastoin aikaisempia suunnitelmia. Mahdollisuuksia tähän tulee vielä ainakin kaksi ennen viikonvaihdetta. Lähdemme nostamaan tyhjiökammion lämpötilaa + 45 asteeseen ja Lou ja minä menemme meksikolaiseen syömään. Syödessämme pärähtää Lou:n puhelin soimaan, yksi kolmesta aurinkopanelisimulaattorista laukeaa ( kaukoidässä valmistettu lineaarinen säädettävä teholähde ). Teholähdettä korjataan urakalla, sillä akuston pitäminen hyvässä latingissa ilman kolmea syöttöä on vaikeata, sillä meillä on parhaimmillaan neljättäsataa wattia DC-kuormaa päällä. Hommasta ei tule mitään tykkitulen alla, joten lainaamme isänniltä powerin korvaamaan vioittunutta. Lentoakut on laitettu erilliseen tyhjiötestauskammioon kypsymään. Lämpötila pääkammiossa on noussut +45:een ja odottelemme pari tuntia ennenkuin lähdemme laskemaan takaisin +20:een. Menemme syömään illallista kello seitsemän aikaan, jonka jälkeen osa palaa hotellille komentamaan laitteita ja osa porukasta palla tyhjiötestaussaliin monitoroimaan laitteiden toimintaa ja valvomaan testeja, joita suoritetaan. Iltasella joskus yhdentoista aikaan ollaan kutakuinkin valmiita testaamaan EPU:n ( plasmatyöntömoottorin ) sytytyselektroniikkaa. Tämä härveli hörpää tehoa kilowatin verran suoraan akuista käydessään ja tämä on huomattava ottoteho. Puolenyön jälkeen ollaan valmiita painumaan pehkuihin laitettuamme ensin lämpötila laskemaan -20:een. Tiistai, 27.10.1998 =================== Aamupäivä kuluu tutkiessa EPU:n sytytyselektroniikan toimimattomuutta ja hyrrämoottoreiden toimintaa. Samaan aikaan tapahtuu aurinkosimulaattorin kanssa kaikenlaista ihmeellistä, sillä välillä kaikki kolme akkulaturia yrittävät puskea toinen toisiaan riippuen kuormituksesta ja syöttöjännitteestä. Hyrrämoottorit toimivat mainiosti ja käymme kaikilla kolmella hyrrällä aina 3000 minuuttikierrosluvulla. Tämä sekä vastapäivään, että myötäpaivään. Tähän operaatioon kuluu käytännöllisesti katsoen koko päivä, RF-linkkausvaikeuksien takia ( testi aloitetaan -20 asteen lämpötilassa ja toisen komentovastaan- ottimen paikallisoskillaattori sammuu alle nollan asteen, samaan aikaan toisen komentovastaanottimen toiminta kärsii akkulatureiden taistelusta ). Hyrrien kiihdyttäminen 2000 rpm:n nopeuteen kestää noin kahdeksan minuuttia ja 3000:een pääsy edellyttää melkein toistakymmentä minuuttia lisää. Ennen hyrrien käynnistämistä ollaan tietysti erityisen huolellisia että käynnistämme ensin magnetointivirran, jolla hyrrät saadaan levitoimaan. Avaruusaluksen kylkeen Kaptonteipillä kiinnittämämme piezoelementti tuottaa jälleen kerran mielenkiintoisia akustisia äänitiedostoja, joita tallenna koneelleni ja analysoin erilaisilla FFT- softilla. Hyrrien kiihtyminen ja hidastuminen on helposti havaittavissa ja näemme myös rakenteiden eri resonanssit ja hakkuriteholähteiden sekä hyrrien levitointielektroniikan aikaansaaman kohinan ja sihinän. Magnetointivirtaa kytkettäessä päälle ja pois kuuluu aina helvetillisperkeleellinen pamaus, ja tästä on arkistoituna mielenkiintoisia *.wav-tiedostoja. Akusto on todettu monin eri testein täysin toimintakuntoiseksi, ja niinpä sitä on rasitettu normaalein kuormin ja vähän ylikin. Aurinkopaneelijännitettä on pidetty jo useampana päivänä 24 V:ssä ylilatautumisongelman takia. Keskiviikko, 28.10.1998 ======================= Aamulla saapuessamme labraan makaavat 2,3 ja 4,5 aurinko- paneelien simulaattorit virtarajoituksessa. Asiaa tutkitaan. Olin jättänyt yöksi päälle 2 m ja 13 cm:n kakkoslähettimet päälle, sekä 70 cm:n ja 23 cm ykkösvastaanottimet päälle. Peter komensi lisäksi RUDAK:in päälle, jotta RUDAK-ryhmä pystyi työskentelemään yön aikana. Näyttäisi siltä, että meillä on hienoinen akkulaturiongelma... Sammutimme kaikki laitteet, jotta saisimme aluksen jäähtymään nopeammin -20 asteeseen ( se oli n. -9 astetta saapuessamme ). Nyt aamulla olisi tarkoitus tehdä viimeinen -20 asteen mittaukset kaikille RF- ja mikroaaltohyötykuormille. Jos kaikki menee hyvin, saamme iltapäivällä taas lämpötilan nostamisen alkuun ja voinemme illalla suorittaa viimeiset kuuman ääripään testit. Tämä olisi suotavaa, sillä tyhjiökammion saattaminen takaisin normaalipaineeseen kestää kymmenisen tuntia ja avaruusaluksen pakkaaminen vuokrattuun kuorma-autoon kestää kuitenkin pitkään, sillä kaikki lämpötila-anturit täytyy irroittaa, kaikki RF-kaapelit ja mikroaaltolähettimien keinokuormat irroittaa. Mikäli aikaa jää, yritän vielä saada mitattua muutaman kaapelin vaimennuksen tarkistusmielessä. Mm. 6 cm:n rx:n kaapelin vaimennus on hieman epäselvä. Lisäksi haluan tarkistaa kaikki vastaanottimien sisäänmenoihin kytkettyjen 20 dB:n vaimentimien tilan testien jäljiltä. Suoritan kaikkien laitteiden testauksen Peter:in avustuksella. Peter on ainoa tästä porukasta, joka on koulutettu komento- asemaoperaattori. Kaikki RF-hyötykuormat testataan lukuun- ottamatta CEDEX:iä ja TWTA:ta. Kaikki näyttää miltä pitääkin. Torstai, 29.10.98 ================= ( kosteuden tiivistymisen estämiseksi ) ja satelliitin purkamisessa mittaus- ja testauskonfiguraatiosta. Samaan aikaan käyn huolellisesti läpi kaikkien kaapeleiden, liittimien, vaimentimien ja suuntakytkinten RF-ominaisuudet, jotka mittaan kyseessäolevilla taajuuksilla, lukuunottamatta 24 GHz:n kaapeleita, koska generaattori loppuu 20 GHz:iin. Lähinnä pelkään liittimien ja kaapeleiden resonanssiongelmia, sillä liittimet ja ylimenot ovat SMA:ta, joka on spesifioitu ainoastaan 18 GHz:iin. Illansuussa avaruusalus saadaan pultattua kiinni jigiin ja tavaroita on saatu aika mukavasti paketoitua ja tarroitettua. Pat Gilroy saapuu myös iltapäivästä auttamaan meitä ja illalla menemme hyvinansaitulle illalliselle. Kovasti on vielä dokumenttien saattamista elektroniseen muotoon ja samaten on vielä pidettävä pari palaveria ja sovittava jatkosta. Saksalaisten iskuryhmä lähti eilen iltapäivällä paluumatkalle, joten paikalla on enää amerikkalaisia. Tavaroiden purkaminen ja kasaaminen + pakkaaminen on aikamoista hommaa. Onneksi Lou on tehnyt tarkat pakkaus- luettelot ja tiedämme täsmällisesti, mitä kustakin laatikosta pitää löytymän. Mitään ei tunnu olevan kateissa, eikä mitään ylimääräistäkään ole tarttunut matkaan. Avaruusaluksen pakkaaminen tulee kestämään vielä huomiseen. Meidän on oltava liikkeellä puoli seitsemän aikaan illallistapaamista varten. Tutkin vielä muistiskoopilla erään suuren mittalaite- valmistajan 1 kW:n teholähdettä, joita käytettiin pari kappaletta aurinkopaneelisimulaattorissa. Kun kennojännite säädetään 24 V:iin ( nimellinen on 28 V ) virtaraja asetetaan 9 ampeeriin ( aurinkopaneelin maksimi antovirta 28 V:lla ), niin paljonko powerista saa piikkivirtaa ? Vastaus: ainakin toistasataa ampeeria... Ulostulossa on kaksi 2500 uF:n elektrolyyttikondensaattoria sarjadiodin jälkeen. Lyyttien ja virtakiskoliittimen välissä on vielä yhteismuotoisten häiriöjännitteiden RF-kuristin ja muutaman kymmen mikrohenryn kuristin, sekä lyyttien bleeder-vastukset. Vehkeestä saa em. asetuksilla 31 A 0.75 ohmin kuormaan 12 ms:n ajan, jonka jälkeen virta rajoittuu oikeaoppisesti asetettuun 9 ampeerin raja-arvoon vajaan kahdeksan voltin napajännitteellä. Hakkuripoweri olisi ollut parempi vaihtoehto. Mielenkiintoista... Illalla menemme vielä sitten syömään periferiaan vieraanamme mm. sukkulaveteraani Ron Patrise. Perjantai, 30.10.1998 ===================== Hillitöntä pakkaamista ja eksyneiden/hukkuneiden kaapeleiden ja adapterien paikantamista. Yksi adapteri on vielä kateissa. Satelliitin paketoiminen, kiinnittäminen kuljetustelineeseen ja siirtämin kuorma-auton lavalle vie lähes koko päivän. Avaruusalus on ripustettu hitsattuun alumiinikehikkoon, joka on puolestaan pultattu kiinni puiseen nostolavaan. Lava taas sopii tiukasti kuorma-auton lavalle, jolle se siirretään irtonaisilla muuttorullilla. Rullat vedetään pois siten, että puisen lavan alle jää yhdeksän kappaletta autonrenkaan sisä- kumeja, joista kuhunkin menee paineletkun kappale venttiileineen, joka mahdollistaa niiden täyttämisen nostolavan etureunan tältä puolen. Omatekoinen manometri ( teippiä, viivotin, pätkä neopreeniletkua, spriitä + tussiväriä, kakkosnelosen pätkä ) helpottaa saman paineen saantia kuhunkin renkaaseen, sillä käytössä olevalla paineliitännän painemittarilla ei ole riittävän herkkää asteikon alareunaa. Näin muodostuva ilmatyyny on erittäin pehmeä ja satelliitti saa pehmeämmän kuljetuksen kuin itse kuljettajat konsanaan. Kuorma-auton takaosa täyttyy laatikoista ja tavaroista melkolailla kokonaan. Pojat lähtevät tien päälle vähän ennen neljää. Kotiin ( Orlandoon, Floridaan ) on päästävä 24 tunnin sisällä, sillä lauantaina on Halloween ja perheellisten velvollisuudet kutsuvat. Kuorma-autolla ei voi tällä lastilla tietenkään kaahailla... Lauantai, 31.10.1998 ==================== Lou ja minä olemme viimeiset tästä porukasta. Lou:n lento lähtee lauantaina puoliltapäivin, omani taas sunnuntaina. Päätän lähteä Lou:n kanssa kentälle aamulla ja vuokrata sieltä auto päiväksi, jotta voisin liikkua edes kerran liki kolmiviikkoisen reissun aikana päiväsaikaan... Päivä on kaunis ja ajelu Baltimore/Washington/Germantown-linjalla on mielenkiintoinen. Kaikkeen sitä törmääkin: Pentagon ( kävin myös Virginian puolella ), ComSat ( Intelsat-maa-asema mielenkiintoisella offset-peilillä: syöttötorvet ovat erillisessä rakennuksessa... ), M/A-Com:in MMIC-tehdas, sotilaallisia laboratorioita, Mormonien pyhättö ( mahtava rakennus ), pari vapaamuurarien loosihuoneistoa, Hughes, Martin-Marietta jne. AMSAT-NA:n päämajakin on Washingtonin liepeillä, mutta täällä en kerinnyt käymään. Upeita jokia: Potomac-joki, Patuxent-joet jne. Washington siintää useasti taivaanrannassa, samaten Baltimore, mutta kumpaankaan ei ole hinkua.