P3D Matkaraportti 11-21.06.99 Orlando, Florida ---------------------------- Matkan tarkoituksena on saada P3D-satelliitille suoritettua keskeismodulaatio- ja tukkeutumismittaukset olosuhteissa, jotka vastaavat avaruusolosuhteita antennien säteilykuvion osalta. Tälläkin kertaa matkani maksaa AMSAT-DL eivätkä pari viimeistä reissua P3D-labraan ole liittyneet AMSAT-OH:n toimittamaan 10 GHz:n lähettimeen, vaan paljon yleisemmin koskien kaikkia radioteknisiä hyötykuormia. Tämä tarkoittaa sitä, että avaruusalukseen on kiinnitettävä kaikki lähettimien ja vastaanottimien antennit, sekä kaikki muu roipe, joka aluksen kanteen tullaan asentamaan lentokonfi- guraatiossa. Tämän jälkeen satelliitti kärrätään puhdastilasta ulos telttaan, joka on rakennettu siten, että siinä ei ole RF:n kannalta heijastavia komponentteja. Satelliittia operoidaan kaikilla mahdollisilla lähetin- ja vastaanotinkombinaatioilla ja tehtävänäni on Werner Haas:in ( DJ5KQ ), Matjaz Vidmar:in ( S53MV ) ja Mirek Kasal:in ( OK2AQK ) kanssa varmistaa, ettei mitään häiritseviä keskeismodulaatiotuloksia tai tukkeutumis- ongelmia esiinny. Mittausteknisiä komponentteja ja muuta oheissälää on mukana noin 20 kg:n edestä ja lisäksi lentokentän tullivapaasta myymälästä tarttui mukaan viisi turkinpippuripurkkia ja litran flinda kotimaista vodkaa. Lauantai, 12.06.99 ------------------ Ensimmäinen päivä laboratoriossa sujuu rauhalliseen tahtiin. Aamusella näemme 24 GHz:n lähettimen porukan vetäjän, Danny Orban:in, ON4AOD ja hän antaa pikaselostuksen lähettimen muutok- sista ennen lentokentälle singahtamistaan. Lähettimestä lähtee vajaa watti tehoa ja pääteaste on kokonaan erityyppinen. Lähettimen pääteasteen rakenne on myös kokenut parannuksia, ja kotelointi on tuntuvasti aiempaa parempi. Lähettimen kautta on ajettu myös ensimmäistä kertaa 400 baudin PSK:ta, joten tämäkin on tullut nyt sitten testattua. Tänä lauantaina myös testataan SEU ( aurinkoanturiyksikkö ) labran poikien rakentaman pyörintäsimulaattorin kanssa. Tähän härveliin on ripustettu 26":n polkupyörän renkaaseen kehälle soppapurkin kyljestä leikatun heijastimen eteen 55 W:n H1- halogeenipolttimo ( aurinko ), joka saa käyttösähkönsä piirilevystä ja rullamitan terässuikaleista tehdyn liukurenkaan kautta, joka on ripustettu pyörän renkaan keskinapaan. Rengasta pyörittää romu- liikkeestä ostettu DC-moottori alennusvaihteineen. Moottorin akselille on rakennettu pieni pyörä, jonka ympärille on kietaistu vetohihna ( kengännauha ). Vetohihnan kireyssäätö on tehty vaateripustimen langasta ja nauhurista puretusta pyörästä. Säätämällä DC-moottorin käyttöjännitettä, voidaan säätää pyörän pyörintänopeutta ja näinollen saada aikaiseksi efekti, jolla satelliitti luulee pyörivänsä vinhasti radallaan ja SEU pystyy näin kertomaan tietokoneelle milloin satelliitin aurinkopaneeli- sivu on aurinkoa kohti ja milloin poispäin. Aurinkosensoreita on kahdet, toinen systeemi on omnityyppinen ja toinen on tarkkuus- anturi hienosäätöä varten. Molemmat saadaan testattua ja kalibroitua polkupyörähärvelillä ja päivän päättäkin SEU:n täyttäminen Echo Foamilla komponenttien lopulliseksi sitomiseksi paikoilleen. Labrassa on myös mukana auttamassa Ed Krome, K9EK, jonka kanssa turisen pitkäänkin putkivahvistimista, joita hän tekee kaupallisesti hamssikäyttöön. Ed:illä on mm. 7289-putkella tehty 3.4 GHz:n PA, josta saa ulos reilusti yli 20 W tehoa. Sunnuntai 13.06.99 ------------------ Sunnuntaipäivä pyhittyy lepopäiväksi, sillä RF-mittauksia ei päästä vielä tekemään. Valmistelen Excel-taulukoita mittaustulosten rekisteröimiseksi ja varmistaakseni, ettei mitään kombinaatiota tule unohdettua pian alkavissa testauksissa. Päivän mittaan Rick Leon ( KA1RHL ), Karl Meinzer ( DJ4ZC ) ja Stan Wood ( WA1NFL ) saavat testattua ja kalibroitua LIU:n ( suuremman työntömoottorin käynnistys- ja käyttöelektroniikka ) ja tämä moduli voidaan näinollen vaahdottaa maanantaina. Tänään myös Matjaz Vidmar saapuu paikalle iltapäivällä. Maanantai 14.06.99 ------------------ LIU on testattu ja hyväksi todettu, joten se vaahdotetaan. Samaten tapahtuu Matjaz:in rakentamalle MONITOR-vastaanottimen etuvahvistimelle. EPU saapuu myös aamulla DHL:llä. Sekin avataan ja valmistellaan vaahdotusta varten. Avaamisen yhteydessä havaitaan vielä, että olisi syytä korvata eräs kondensaattori, ennen vaahdotusta... Samaan käsittelyyn joutuu myös ARU, joka on aurinkopaneelien vapautuksen ohjauselektroniikka. ARU on myös saanut osakseen tarpeellisen testauksen, sillä jos tämä yksikkö ei toimi, kun tehtävä sen osaksi lankeaa, eivät aurinkopaneelit avaudu, jolloin koko satelliitilla ei tehdä mitään. Eikä tällä purkilla muuta funktiota sitten olekaan. Tehtävänsä suorittamisen jälkeen se vain makaa kyydissä mukana eläkepäiviään vietellen. Pihalla olevaa suojapeitetelttaa, jota on rakennettu jo viikon verran, saa vielä viimeisen silauksensa ja olemme melkein valmiit kärräämään avaruusaluksemme ulos puhdastilasta. Teltassa on sikakuuma, sillä ulkonakin on pitkälti yli 30 astetta kuuma, ilman kosteusprosentti on tänään täydet 100. 2.4 GHz:n paraboloidipeilin syöttö hienoviritetään ja elementit, sekä balunin oikosulku juotetaan paikoilleen. Tämän lisäksi antenni maalataan. Antennin sovitus on 2401 MHz:llä 22 dB ja 2446 MHz:llä 19 dB. 2.4 GHz:n helixiä myös tarkistellaan maalauksen jäljiltä ja vaadittu hienoviritys suoritetaan. Sovitus saadaan 27 dB:n pintaan alabandilla ja 21 dB:hen yläbandilla. Muuttamalla sovituselimen muotoa ja pituutta, saan sovitukseksi lähes 30 dB:tä koko alueella 2400 - 2446 MHz, mutta aika- ja resurssipulan takia päätämme pitäytyä vanhassa mallissa. 1.3 GHz:n SBFA-antennin sovitus ja elliptisyys ovat aivan poskellaan, sillä antennia on jouduttu mekaanisten parannusten vuoksi kolistelemaan. Elliptisyyden optimointi kestääkin useamman tunnin, mutta lopputuloksena saadaan alle dB:n aksiaalisuhde 10 dB:n sovituksella ( antenni on ainoastaan vastaanottotarkoituksiin, joten sovitus ei ole kriittinen ). Senverran jää asia kuitenkin kaivelemaan, että päätämme labrata antenni loppuun ja pienellä lisähoukutuksella Kapton- teipin avulla saamme sovituksen paranemaan lähes 30:een dB:hen. Cyanoakrylaatin vaikutus lopputulokseen on muutama dB. Antennin Q-arvo on viidenkymmenen luokkaa. Kaikki antennit vielä teipataan ja maalataan. Päätämme päivän yöllä kello puoli yhden aikoihin... Anne on turkinpippureiden kimpussa kumivasaralla. Hienonnettua pulveria liotetaan vodkaan ja sulatellaan ennen pakkaseen laittoa. Tapahtuma herättää suurta huomiota ja nenän nyrpistystä, ei viinan takia, vaan salmiakki/ammoniumkloridisekoituksen vuoksi. Tiistai, 15.06.99 ----------------- Cyanoakrylaatin kuivuttua jää sen vaikutukseksi max. 27 dB:n heijastusvaimennus L-bandin antennissa. Elliptisyys on edelleen alle dB:n. C-bandin antennin sovitus on noin 25 dB, mutta SMA-liitin ei vastaa vaatimuksiamme, joten se joutuu vaihtoon. S-bandin antenni joutuu smirgeliin, sillä se on viritetty vasenkätiselle polarisaatiolla, eikä siis oikeakätiselle. Uudelleenvirittämisessä on melkoinen homma. Muutaman tunnin työ ja polarisaatio on oikeakätinen 23 dB:n sovituksella ja reilusti alle dB:n elliptisyydellä. Yläbandilla on elliptisyys samaa luokkaa, mutta sovitus on hivenen heikompi, noin 20 dB. Helix-antenni jouduttiin maalaamaan käsin, sillä siitä haluttiin mustaksi ainoastaan itse kierukka, tukirakenteen lasikuidun jäädessä valkoiseksi. Puhdastilassa käy mahdoton kuhina, kun avaruusalusta ollaan kalustamassa lentokuntoa vastaavaan tilaan. Satelliittiin halutaan kaikki tavara kiinni lämmöneristystä myöten keskeis- modulaatio-, kohina- ja tukkeutumismittauksia varten. Plasmatyöntömoottorin elektroniikka saapuu saksasta pika- postissa ja se tutkitaan läpikotaisin ennen asennusta. Hyvä niin, sillä sisältä löytyy kondensaattori, joka pitää ehdottomasti vaihtaa. Näyttäisi siltä, että se on vaurioitunut laitetoimittajan tyhjiötesteissä. Kondensaattori korvataan neljällä suurempijännitteisellä kondensaattorilla ja nämä sijoitetaan EPU:n alumiiniseinän yhteyteen termisesti johtavalla liimalla. Vaurioitunut kondensaattori sijaitsi lähellä suurjännitemuuntajaa, jolla generoidaan työntö- moottorin sytytysjännitepulssit ( muuntaja lämpiää normaali- käytössä jonkinverran ). EPU asennetaan satelliittiin ja koeponnistetaan rankasti. Laitteisto pelaa moitteettomasti. Illalla käymme porukalla syömässä vähän tuhdimmin ja palaamme labraan myöhemmin vielä viimeistä rypistystä varten. Keskiviikko, 16.06.99 --------------------- Aloitimme päivän eilisen päätöksen mukaisesti aamulla puoli kahdeksalta, sillä tehtävää on vielä paljon. Mm. teltan katto repeytyi eilen päivällä ja yritimme sitä hätäpaikata Chuckin kanssa. Ilmankosteus on edelleen 100 % ja aurinko on pilvien takana piilossa. Lämpötila on noin 32 astetta. Lämpötila teltassa on 36 astetta C, vaikka alareunat ovat auki ja toinen seinä melkein kokonaan auki. Satelliitissa alkaa olla kaikki antennit kiinni, samaten lämpöeristykset, jotka asennettiin nyt ensimmäistä kertaa. Valmistelen rauhassa mittapaikkaa ja keräilen tarvittavia laitteita ja kaapeleita valmiiksi. Aamusella saapui myös Stacey Mills paikalle ( P3D-komentosoftan apuarkkitehti ) Acorn-tietokoneineen. Stacey hienosäätää softaa ja on mm. saanut lisättyä AMSAT-OH:n 10 GHz:n lähettimen telemetriakorjaukset siten, että lämpötilat ovat nyt kalibroi- tuja ja mm. Combined States-logiikkatieto on dekoodattu näytölle ja nyt nähdään selkeästi redundanttisen kulkuaaltoputkipääteasteen status. Sähköt päästään lyömään avaruusalukseen puoli kahden aikaan iltapäivällä ja kaikki näyttää normaalilta. Alus onkin ollut kylmänä monta viikkoa. Peter pääsee lataamaan softan satelliit- tiin. Softan koko on luokkaa 10 kb:tä ja sen lataaminen 400 baudin yhteydellä käy rivakasti. Tässä vaiheessa komentamista suoritetaan langallisen yhteyden yli. Iltapäivällä alkaa loputon rankkasade, joka estää meitä suo- rittamasta varsinaista "roll-outia". Sen sijaan testaamme V-bandin ja U-bandin lähettimiä, ja testaamme myös L-bandin komentovastaanotinta sisätiloissa. Myös YAHU:n sisältämää piezoelektristä elementtiä testataan koputtelemalla satel- liitin jigiä. Nämä testit suoritettiin jo radioyhteyksien yli langattomasti. Iltapäivällä Dick Daniels ja kummanit koeponnistavat poltto- ainejärjestelmän ja -säiliöt heliumilla. Kaikki sujuu hyvin, mutta vielä on massavirtausantureissa hieman hienosäädettävää. Pojat jäävät vielä myöhään illalla säätämään systeemiä huippuvireeseen. Torstai, 17.06.99 ----------------- Aloitan päiväni heräämällä 05.45 ja olen labran ovella kolkuttelemassa puoli seitsemältä. Poikia vissiin alkaa alkaa vähän väsyttämään, kun ketään ei näy... AMSAT-OH:n 10 GHz:n lähettimen torviin on tehty erään- laisesta polyuretaanivaahdosta kiekot, joilla estetään antennin näkemän kylmyyden pääsyn avaruusaluksen sisuk- siin. Ongelmana on vain se, että kiekkojen paksuus on väärä oikeista ohjeista huolimatta. Kiekot ovat selkeästi 3/4-aaltoa paksut, kun niiden paksuus pitäisi olla puolikasaallonpituuden moninkerta, jotta ne olisivat läpinäkyviä. Lähetinmittaukset tehdään tällä väärällä paksuudella ( vaahdon dielektrisyyshäviöt ovat kui- tenkin senverran pieniä ), mutta ne on ohennettava myö- hemmin. Onneksi tuli kaivettua kiekot esiin, sillä halusin laittaa ne torviimme kaikenmaailman moskan poispitämiseksi torvista. Tutkin samalla 24 GHz:n torven ja siinä on myös sama juttu, tosin paksuus on 5/4 aaltoa. Mittaukset edistyvät nyt hyvää vauhtia. Suunta-antennit voivat mainiosti, ainakin alempien bandien osalta. Vielä ei olla päästy mittaamaan C-bandin vastaanottimen mahdollista tukkeutumista X-bandin lähettimestä, sillä tätä testiä ei voida suorittaa sisätiloissa. Ympärisäteilevä antenniryhmä onkin sitten varsinainen murheen- kryyni, sillä V-bandin vastaanotin tukkeutuu pahasti U-bandin lähettimestä, L1-bandin vastaanotin myös, muttei niin pahasti. Näyttää siltä, että tässä ruvetaan rakentamaan kokonaan uudestaan omniantennia ja siihen kunnollista suuren tehon duplex-suodatinta... Ympärisäteilevät antennit tuottavat kovasti vaikeuksia ja suunta-antennien kanssa testaaminen on myös kovin vaikeata sisä- tiloissa suuren suuntaavuuden vuoksi. Täällä olisi katossa roikkuvien vaimennusmateriaalien lisäksi laatikkokaupalla Rantec:ilta lahjoituksena saatua Emerson Cumings:in tavaraa, mutta tähän hätään mittaradan rakentaminen on aika hätäistä. Ulkona vain tulee vettä aivan maan perusteellisesti. Täällä on rikottu kuulemma useita ennätyksiä näiden parin päivän sateiden aikana. Lämpötila on iltapäivällä noussut takaisin tuttuun 36 asteen aamuisen viileän 27 sijaan. Matjaz ryhtyy suunnittelemaan ylipäästösuodatinta U-bandin lähettimeen. Ensin teemme kolminapaisen suodattimen proto- tyypin ja sen väliinkytkemisvaimennukseksi saadaan reilusti alle 0.2 dB ja estokaistavaimennukseksi 44 dB V-bandin kaistalla. Suodattimen kapasitanssit ovat vakiosuuruisia pinta-aloja ja induktanssit 1 mm:n langanpätkiä. Päätämme tehdä suoraan lentomallia olevan kuusinapaisen ylipäästön. Päivä loppuu 22.15, nyt ei enää sada... Perjantai 18.06.99 ------------------ Jatkamme aamulla tukkeutumisihmettelyä ja suodattimien toteu- tusta. U-bandin lähettimen ohjaimen ja pääteasteen välistä signaalia pitäisi päästä vähän tutkimaan, mutta se ei onnistu tähän hätään, sillä satelliittia ryhdytään kärräämään ulos telttaan heti aamuseltaan ilman ollessa vain hieman suotui- sampi. Pääsemme suorittamaan mittauksia tehokkaasti noin aamu- yhdeksästä jonnekin yhden maihin, jolloin sadepisarat alkavat taas napsahtelunsa katolle. Ei auta kuin kärrätä satelliitti takaisin puhdastilaan teltasta. Mittauksissa ei ilmene mitään uutta ja hälyttävää, paitsi jo aiemmin tällä viikolla havaitsemamme tukkeutumisongelmat. Mittaillessani Peterin ja Mirek:in kanssa eri lähetin- ja vastaanotinkombinaatioita, on Matjaz lisännyt 300 MHz:n ylipäästösuodattimeen kaksi imupiiriä L-bandille, joiden yhteisvaikutus vaimentaa tällä bandilla yli 60 dB:tä. Kaikki lähettimet ja vastaanottimet toimivat moitteettomasti, eikä niiden käytössä ilmene enää minkäänlaisia ongelmia, lukuun- ottamatta 70 cm:n lähettimen aiheuttamaa tukkivaa kohinamattoa. Ylipäästö-/imupiirisuodattimen valmistus takkuilee hieman, sillä labrasta ei löydy sopivia liittiä ( lentokelpoisia TNC-liitimiä ). Joudumme tekemään ensin insinöörimallin, jonka pohjalta voidaan sitten lähteä valmistamaan lentomallia paremmalla ajalla ja resursseilla. Ryhdyn iltapäivästä rakentamaan L-bandin J-tikun prototyyppiä. Pituudeksi on valittu 5/4 lambdaa siinä toivossa, että säteily- kuvio ylettyisi avaruusaluksen sivujen ohin ( vähemmän spin- modulaatiota komentoyhteydellä ). Antenni sovittuu mukavasti 27 dB:n heijastusvaimennuksella ja on melko kapea 6 MHz:n kaistaleveydellä. Antennin voisi mekaanisesti tehdä varsin helposti täysin lentokelpoiseksi ja itsestään aukeavaksi. Todella rasittavaa, kun on vain tuumaisia kaliipereita ja mittakeppejä, varsinkin sovituslaskelmia tehdessä... Matjaz asensi U-bandin suodattimen prototyypin, mutta varsinaisia mittauksia voidaan tehdä vasta, kun satelliitti saadaan kärrättyä taas puhdastilasta ulos telttaan, joka ei tapahdu enää tänään, sillä taas sataa kaatamalla... Palaan illalla vielä hakemaan Matjaz:ia, joka on saanut toisen U-bandin alipäästösuodattimen prototyypin valmiiksi asennettavaksi U-vastaanottimeen heti huomisaamuna. Lauantai 19.06.99 ----------------- Mittaukset päästään aloittamaan puoli kymmenen aikaan, kun avaruusaluksemme saadaan taas rullattua telttaan sadepisa- roiden siivittämänä. Missiokomentajan ohjeet olivat siirron suorittaminen kahden sadepilven välissä... Keskeismodulaatio-ongelmat riivaavat yhä. Pyörittelemme satelliittia teltassa eri asentoihin ja ihmettelemme AGC- arvojen vaihtelua. Mittauksia haittaa pahasti myös L-bandin voimakas pulssilähete, joka ei ole kuitenkaan tutka ( olemme sentään kansainvälisen lentokentän tontin laidalla ), sekä ilmeisen voimakas U-bandin kohinamatto, joka vaihtelee satunnaisesti. Kyllä oikea häiriötön huone näihin mittauksiin olisi poikaa, suorastaan elitististä. Päädymme ratkaisuun, jossa alus on "ylösalaisin" ja sen alla muutama laatikollinen RF-vaimennusmateriaalia. Tällä tavalla saadaan vasta toistettavia mittaustuloksia vastaanottimien AGC-arvoja. Varsinkin ylempien bandien antennien suuntaavuuden ja erittäin matalien kohinalukujen vuoksi on havaittavissa todella alhaisia AGC-arvoja näiden vastaanottimien antennien ollessa suunnattuna kylmään taivaaseen. Teltassa on +39 astetta C lämmintä. Iltapäivällä alkaa spektrianalysaattorin edessä olla niin paljon ruuhkaa, että päätän lähteä käymään SkyCraftilla, ja tämä se hyvä päätös olikin, sillä sain vihdoin ja viimein hyppysiini WG16-aaltoputkella toteutetun aaltoputki- releen. Rakenne on juurikin oikea EME-pääateasteen ja LNA:n vaihtamiseksi 10 GHz:llä. Tämän releen kanssa EI tule tehon- kesto-ongelmia, EIKÄ turhia väliinkytkemisvaimennuksia. Samalla tarttuu käsiin SMA-vaimentimia, pari 18 GHz:n SMA-diodi-ilmaisijaa, yksi WG16-keinokuorma ja -adapteri, sekä pari WG17-aaltoputkikeinokuormaa radioastronomisiin harrastusprojekteihin referenssipäätteiksi, sekä parin watin 1 GHz:n lineaarinen vahvistin mittauskäyttöön. Lisäksi tuli mukaan pari purkkia, joista ei ole vielä hajuakaan mitä niillä teen. Tiedän vain, että joku päivä niitä tarvitaan... Palattuani parin tunnin reissulta on satelliitti saatu siirrettyä puhdastilaan takaisin kaatosateelta suojaan ja tehty päätelmiä siitä, että U-bandin lähettimen pääteasteen sähkönsyötön RF-ohitus ei ole riittävä, vaan mahdollisesti tukkii suoraan säteilyllään V-bandin vastaanotinta sisäisesti. Asia selviää varmasti piakkoin valmistuvat 2 * 30 mikrohenryn kuristimen väliinkytkemisen myötä. Sunnuntai, 20.06.99 ------------------- Eilen illalla oli bileet Lou:n asumuksella, tosin porukka pääsi labrasta paikalle vasta kymmenen nurkilla, joten kotona oltiin vasta pikkutunneilla. Salmiakkijuomaamme arostaa suunnattomasti turkinpippurifriikkimme Lou McFadin, muut eivät kertakaikkiaan voi käsittää himoamme tähän jaloon juomaan... Nukkumista verottaa myös aamukuudelta pärähtänyt palohälytys- järjestelmä koko hotellin leveydeltä. Senverran nukahdin uudestaan kahdeksan jälkeen kymmeneksi minuutiksi että näin sellaista unta, että sain hälytyksen tehneen kaverin kiinni ja rökitettyä. Amerikassa on vain kaksi aitoa asiaa ja molemmat ovat Floridan Orlandossa: Floridan appelsiinimehu ja WHTQ, 96.5 MHz, 100 % Rock n' Rollia ilman mainoksia. L-bandille vaihdetaan ympärisäteilevän komentoantennin perään L-bandin edellinen versio etuvahvistimesta, jonka kohinaluku on dB:n verran huonompi, mutta selektiivisyys parikymmentä dB:tä parempi. Näin saadaan tukkeutumisongelmaa parannettua herkkyyden kustannuksella, mutta kyseessä on kuitenkin komento- yhteys. Samalla voidaan käyttää etuvahvistimen suodattimen rakentamaa DC-tietä antenninvaihtoreleen DC-kostutuksen maadoittamiseksi, joka puuttui. Aamusella kuluu pari tuntia, että ympärisäteilevien antennien U-bandin säteilijä saadaan viritettyä ja ylikuuluminen mitattua. Samalla vaihdetaan L-bandin etuvahvistin selektii- visempään malliin. Dick Jansson kävi myös eilen sahaamassa X-bandin ja K-bandin vaahtokiekot puolen aallon ja puolentoista aallon paksuisiksi väliaineen nopeuskerroin huomioonottaen. Työmaapalaverissa päädyttään käyttämään ympärisäteilevinä antenneina nykyisiä, tosin hieman puutteellisen datan perusteella. V-bandin omniantenniin labrattiin vielä päivän lopuksi prototyyppistubi U-bandia varten ( varttiaaltoa antennista 2 metrillä, stubi oikosuljettu varttiaaltoa 70 cm:llä, nettovaikutus kymmenisen dB:tä isolaatiota lisää ). Maanantai, 21.06.99 ------------------- Maanantaiaamuna ehtii vielä hotellista uloskirjautumisen ja pakkaamisen jälkeen käymään integrointilabrassa ennen lentokentälle pyrähtämistä. Jäähyväiset heitetään, mutta mitä ilmeisimmin vain muutamaksi viikoksi, sillä joutunen heinäkuussa polttamaan vielä toiseksi viimeisen lomaviikkoni kaikkien RF- ja mikroaaltohyötykuormien verifiointia varten tärinä- ja jyskytystestiä varten. Jyskytys suoritetaan Goddard Space Flight Centerissä parin viikon päästä. Tämänkin matkan maksaa AMSAT-DL. Seuraava reissu onkin sitten syksyllä laukaisupaikalle. Työnantajan kanssa on sovittu 1 - 2 kk:n palkattomasta vapaasta laukaisuvalmisteluja varten. Kohta täytyy ryhtyä napsimaan malarialääkkeitä, sekä hoitaa hepatiitti-, keltatauti- ja muut lääkitykset kuntoon, sillä useamman viikon reissulla päiväntasaajan sademetsiin ei parane sairastua, olen nimittäin näillä näkymin ryhmän ainoa RF-asiantuntija. Tämänkään matkan kustannuksiin ei tarvita AMSAT-OH:n rahoitusta, ellei matkaa varten budjetoituja varoja käytetä jonkun muun AMSAT-OH:n tarkkailijaa varten. Tämän testaussession tulokset olivat kaikenkaikkiaan erittäin myönteiset, eikä dramaattisia ongelmia antennien ja lähettimien keskeismodulaatio- ja tukkeutumisominaisuuksien osalta ollut havaittavissa. Testien onnistuneen lopputuloksen olivat varmistamassa tällä kertaa: Karl Meinzer Werner Haas Peter Guelzow Wilfried Gladisch Hermann Guenther Gerd Schrick Mirek Kasal Matjaz Vidmar Danny Orban Dick Daniels Lou McFadin Bob Davis Rick Leon Ed Krome Stacey Mills Chuck Green Stan Wood Lyle Johnson Steve Bible Dick Jansson Michael Fletcher Ei siis ihme, että välillä oli ruuhkaa !!! 22.06.99 Michael Fletcher, OH2AUE