P3D-satelliitin laukaisukampanja 12.09.00 Kaikki tarvitsemani rauta, kaapelit, adapterit, rigit ja muut pelit ja vehkeet vievät tilaa ja painavatkin yhteensä 45 kg. Päätän lähettää vehkeet huolintaliikkeen kautta. Ainoa vakuutusyhtiö, jota kerkiän kiusaamaan tavaroitteni vakuuttamisella ryhtyy ahnaaksi ja asettaa vakuuttamisen ehdoksi sen, että laitan kaikki muutkin vakuutukseni ko. firman hoidettavaksi. Sen verran kiristäminen ottaa päähän, että päätän ottaa hallitun riskin ja olla kokonaan vakuuttamatta. Perkele. Kroisokseksi kuvittelevat köyhiä amatöörejä, kun ovat avaruutta valloittamassa... 14.09.00 Hätäinen yöpyminen Pariisin Charles De Gaulle:n kentällä ja olen aamusella taas jatkamassa matkaani eteenpäin. Tapaan Check-in-portilla matkakumppanini Freddy de Guchteineire:n ja Mirek Kasal:in ja yhteinen yhdeksäntuntinen lentomme alkaa. Ikävä kyllä lentomme on reilun tunnin myöhässä hukkuneen matkustajan vuoksi ja näyttää siltä, ettemme ehdikään VIP-aitioon näkemään tänään tapahtuvaa Ariane 506-laukaisua... Lento menee mukavasti ja mutkattomasti, mutta perille päästyämme on Freddy:n vuoro olla huomion keskipisteenä hukkuneen matkatavaran kanssa (viime reissulla oli Mirek:in matkalaukku kadoksissa noin kuusi viikkoa...): joku valopää oli ottanut Freddyn laukun hihnalta omanaan, vaikka oli osoitteet ja kaikki... Freddy on hyökännyt suoraan autonvuokraamon tiskille, jotta saataisiin rakettimainen lähtö (pun...) 506:n laukaisua katsomaan sillä aikaa, kun ihmettelen tyhjiin käynyttä liukuhihnaa. Freddy jää täyttelemään tyttöjen kanssa kaavakkeita sillä aikaa kun Mirek ja minä lähdemme etsimään vuokra-autoamme: avaimen perässä lukee, että pitäisi olla valkoinen 306P Peugeot, vaan eipä semmoista hevin löydy käytetyn vuokraamon tontilta. Hiki juoksee: on todella kuumaa ja kosteata Cayennen iltapäivällä. Vaan eipä tuo mitään, avulias asiainhoitaja ihmettelee ihmettelyämme ja osoittaa että tuollahan se on, suoraan edessä. Tuijotamme hölmistyneinä osoitettuun suuntaan ja siellä on vain sininen 306P. Selviää, että avainperässä on tiedot vähän niin ja näin, mutta ainakin rekisterikilven seitsemästä merkistä kolme ensimmäistä on oikein... No ei se mitään: äärettömän avuliaat Arianespacen edustajat ottavat asian hoitoonsa ja saavat kaverin kiinni - numero löytyy Cayennen puhelinluettelosta. Freddy ja Arianespacen avuliaat tytöt ovat saaneet sovittua nokkakuson Cayennen sillalla vaihtaaksemme laukkuja. Opas on luvannut johdatella meidät perille; meidän pitää vain ajaa lentoaseman takaa ja houkutella punaisella autolla liikkeellä olevaa opasta mukaamme. Vaan eipä punaista autoa näy, eikä kuulu. Yhtäkkiä keksimme tytön istumasta autossaan melkein vierellämme; auto vaan sattuu olemaan valkoinen. Mieleen alkaa hiipimään epäilys, että Ranskan Guyanassa on liikkeellä pahemmanlaatuista oireyhtymyää: autovärisokeutta... Ja kuinkas kävikään ? Emme tietenkään ehtineet kuin CSG:n (Guyanan Avaruuskeskuksen) portilla kääntymään; bussi oli mennyt aikaa sitten ajelemaan laukaisualustan lähettyville. Päätämme kiivetä tavalliselle rahvaalle tarkoitetun tarkkailu- mäen päälle (Site Carapa), josta on kuin onkin oivallinen näkymä ehkä noin 15 km:n päässä häämöttävälle laukaisualustalle. Mäelle viritetyt videotykkilaitteet tuovat myös paikalle kuvaa ja ääntä niin laukaisualustalta, kuin myös operaation johto- paikalta. Lähtölaskenta alkaa laukaisuikkunan ensimmäisellä minuutilla ja seuraa useiden minuuttien varsin vaikuttava Ariane 5:n laukaisu, joka vie onnistuneesti avaruuteen GE-7- ja Astra 2B-tietoliikennesatelliitit. Näyttää erittäin hyvältä P3D:n laukaisua ajatellen ;-) Onnistunut laukaisu varmistaa, että Ariane 507:n laukaisu- päivämäärä on tosiaan 31.lokakuuta: laukaisukampanjaa on tiukennettu huomattavasti. Työviikko on muuttunut jälleen kuusipäiväiseksi, tosin käytännössä ne ovat olleet aina aikaisemmin lähes seitsemänpäiväisiä... Tapaamme hotellilla sattumoisin ryhmän AMSAT-NA:n jäseniä, jotka ovat juuri saapuneet USA:sta. Sovimme aamun tiukasta rutiinista: aamiaiselle aamuseitsemältä ja kahdeksalta pitää olla takaisin Kouroussa 58 km:n päässä hankkimassa kulkulupia ja saamassa parituntista turvallisuuskoulutusta. Päivät tulevat olemaan pitkiä: jos mahdollista, niin kahdessa vuorossa aamukuudesta iltakymmeneen, tarpeellisella tiedon- tasauksella, joka hoituu päällekkäistämällä vuoroja. Eikun nukkumaan. Olemme ensimmäisen yön Sinnamarie:n kaupunkipahasessa Kourou:n hotellien ollessa vielä täynnä meitä tärkeämpiä vieraita. Sirkat ja muut viidakon elävät pitävät huomattavaa meteliä. 15.09.00 Eipä vaan mittauskalustoani näy, vaikka huolintaliike lupasikin, että se olisi paikalla hotellilla torstai- iltana. Harmittaa vain, että Suomessa on jo toimisto- aika kiinni, eikä huolintaliikkeestä saa enää ketään kiinni. Odotellessa riittää kuitenkin runsaasti puuhaa, pitää mm. Bdale Garbee:n kanssa hoitaa erikoisjärjestelyin XXL- ja XXXL- kokoiset puhdastilavaatteet. Tuntuu hyvältä, että itselleni riittää XXL koko :-) Turvallisuuskoulutus on varsin mielenkiintoinen. Edellisen kerran olen joutunut edes vähäisimmässäkään määrin saman- kaltaisten varotoimenpiteiden uhriksi käydessäni Fortumin Sköldvikin käsittelylaitoksella: mm. autoon pitää jättää avaimet virtalukkoon, ovet lukitsematta ja auton nokka pakosuuntaan... Ja auton ikkunat kiinni - TÄSSÄ HELTEESSÄ !!! Satelliittimme polttoainejärjestelmän vuototestaukset ovat meneillään samaan aikaan, kun rakennamme mittausjärjestelmää pystyyn. Polttoainesäiliöissä on tällä hetkellä 200 Barin koestuspaine. Tekniikkanurkassamme on neljä pöytää: kaksi RF-teknistä pöytää, yksi RUDAK- yms.-pöytä radioineen, sekä tietenkin COTE; napanuoran välityksellä satelliittiamme ohjaava ja valvova langallinen komentoyhteys. Saamme huomenna aamusella EMC-spesialistin vaatimuksen turva- etäisyydelle, jonka jälkeen voimme aloitella RF-testejä hyvillä mielin. Tärkeintä on aloittaa MONITOR-modulin asennuksella ja C-bandin vastaanottimen mittauksella, sillä saamme 20 GHz:n generaattorin lainaan vain ensi viikoksi... Laskemme äkkiä Mirek Kasal:in kanssa eri lähettimiemme maksimi EIRP-teho kaikilla antennikonfiguraatioilla CSG:n EMC- vastuuhenkilön mielenrauhan tyydyttämiseksi. Lisäksi käynnistetään etsinnät 20 GHz:n generaattorillemme, joka tuntuu puuttuvan vielä puhdastilasta. 16.09.00 Turvallisuustarkastaja saapuu aamulla kymmeneksi seuraamaan RF-testaustamme eilisten kentänvoimakkuuslaskelmista käytyjen keskustelujen pohjalta. CSG:n edustaja oli kanssamme yhtä mieltä RF-tasojen turvallisuudesta käyttämässämme ympäristössä. Varoitusvilkut ovat päällä ja sireenit huutavat, jos joku ulkopuolinen tulee rakennukseen mittaustemme aikana. Samaten nyt paikalla olevat 13 AMSAT:in edustajaa eivät saa poistua ilman ennakkoilmoitusta turvallisuuspäällikölle. Paikallinen L-bandin tutka tulee sisään puhdastilaamme melko voimakkaasti ja saattaa olla, että tämä aiheuttaa ongelmia komentolinkissä, sekä L-bandin vastaanottimen herkkyysmittauksissa. Myös VHF:llä on erittäin voimakkaita kantoaaltoja, mutta ne ovat V-bandin vastaanottimemme päästökaistan ulkopuolella. Saamme aamupäivän aikana ponnistettua alustavasti V- ja U-bandin, sekä S1-lähettimet. Myös keskimajakka, yleismajakka ja engineering-majakka ovat OK matriisin sisäänmenossa. Vastaanottimista kerkiämme testaamaan myös osittain V-, U-, L1-, L2,- S1- , S2-, H1- ja H2-vastaanottimet. Myös GPS- vastaanottimista osa saadaan testattua (olemme rakentaneet GPS-repeaterin, joka koostuu kahdesta antennista ja noin 80 dB:n gainin omaavasta vahvistinketjusta filttereineen. Joudumme keskeyttämään RF-testit puoliltapäivin, kun poltto- ainejärjestelmän testausporukka ryhtyy tutkimaan PFA- systeemiä ja tarkistamaan tiiviyksiä. Päivälle on varattuna myös agendassa lasermodulin johdotuksen tarkistus, hyrrien alustava tarkistus ja vielä paljon muuta. Kaikenkaikkiaan tämän lauantaipäivän tulos on erittäin hyvä: saamme koeponnistettua kaikki lähettimet ja vastaanottimet lukuunottamatta IR-laseria (turvallisuuspäällikön lupa uupuu vielä), MONITOR-koetta, sekä GPS-vastaanottimia. GPS-vastaan- ottimia päästiin kuitenkin senverran kokeilemaan, että totesimme GPS-repeaterimme toimivan hyvin ja näin mahdollistavan suljetussa puhdastilassa tapahtuvan testauksemme. Kaikki radiotekniset laitteet toimivat moitteettomasti, mukaanlukien tietenkin suomalaisista radioamatööreistä koostuvan AMSAT-OH:n rakentama 10 GHz:n "suurteholähetin" :-) 17.09.00 Sunnuntaipäivä on vapaa, joten olemme sopineet tälle päivälle tapaamisen FY5DW:n kanssa, joka esittelee meille Arianespacen radioamatöörikerhon aamusella. Samalla laitamme kerhon mastoon 70 cm:n toistimen helpottamaan kommunikointia vuorotyöläisten välillä. 18.09.00 RF-testaukset jatkuvat. Siitäkin huolimatta, että huolintaliike ei ole saanut toimittua tavaroitani vieläkää hotellille. Soitto suomeen varmistaa, että laatikkoni oli todellakin saapunut maahan samalla lennolla kanssani, mutta soitto Air Francelle taas varmistaa, että hehän eivät toimittelle eikä soittele minnekään, siitäkin huolimatta, että Wilsonille on maksettu siitä, että paketti toimitetaan suoraan hotellille ja minulle soitetaan saapumisesta. Käykin ilmi, että huolintaliike ei ole toimittanut laatikon mukana väliaikaista maahantuontia varten ns. T1- todistusta. Vaihtoehdot ovat vähissä: maksaa n. 40 kmk tullia, veroja yms. sekailaisia maksuja (joita ei voi periä takaisin) tai sitten palauttaa tavarat suomeen... Päivän mittaan saadaan vihdoin ja viimein ja myös ensimmäistä kertaa P3D-uran aikana MONITOR-projektin moduli toimimaan. Tämä siitäkin huolimatta, että tämän modulin skemoissa on 10 V:n väylä ja maaväylä väärinpäin (!) ja kauko-ohjauskomennon naru väärässä pinnassa... Nyt MONITOR toimi hienosti: herkkyys on speksattua luokka ja dynamiikka on se, mitä pitikin. Testauksen alkuvaiheet vain näyttivät pahalta, sillä purkin softa oli kaatunut ilmeisesti viallisen komentojonon takia ja komentosoftasta oli myös tarkistusbitin luenta ohitettu, joten ei saatu varmuutta vastaanotettujen pakettien oikeellisuudesta. Kaikki lähti kuitenkin rullaamaan sinnikkään ja järjestelmällisen koe- ponnistuksen seurauksena. Olin kylläkin jossain vaiheessa ainoa, joka hoki että kokeillaan vielä tätä, koska olin alkuvuodesta tekemieni modifikaatioiden jälkeen joutunut tutustumaan purkin toimintaan perusteellisesti. Tämän jälkeenhän alkuperäisen unkarilaisen projektiryhmän pari jäsentä viimeistelivät tämän varamodulin lentokuntoon ja lähettivät sen vielä minulle takaisin Helsinkiin viimeistä koeponnistusta varten. Näistä syistä johtuen olin aivan varma, että moduli on toimintakunnossa. Bdale saa myös aamupäivällä testattua CEDEX-kokeen melko perusteellisti ja hyvältä tietenkin näyttää (CEDEX oli siis University of Surrey:n kumuloituvan säteilyannoksen analysoiva instrumentti, jonka data on myös amatöörien käytettävissä). Iltapäivä meneekin sitten kolmesta iltaseitsemään aikalailla harakoille, kun samaan S3A-rakennukseen kanssamme tulee EuroStar-satelliitti ja turvallisuusosasto on kieltänyt meiltä lähetinmittaukset täksi ajaksi. Sinänsä huvittavaa, sillä puhdastilaan vuotaa paikallisia häiriöitä sellaisella tasolla, että V-bandin vastaanottimemme näkee ne peilitaajuudella niin kovaa, että AGC on aivan länässä ja vastaanotin kompressiossa. Keksin ongelman syyn melko pian, sillä olin havainnut 167 MHz:n bandilla olevat komentolinkit jo pari päivää sitten ja olin ottanut niistä spektrikuvan juurikin tällaisten ongelmien varalle. Turvallisuusosasto pyysikin meitä aamupalaverissä tekemään asiasta tutkintapyyntö, joten otin vielä iltapäivällä signaalit tarkempaan syyniin. Mittasin tarkemmin niiden kahden kantoaallon taajuudet, jotka osuvat V-bandin vastaanottimemme peilitaajuusalueelle. Tällä tiedolla kaverit saavat juuri nämä kaksi komentoyhteyttä katkaistua puolen tunnin ajaksi vastaanottimemme mittauksia varten. Häiritsevien kantoaaltojen taso on huikea: 15 cm:n antennilla näkyy analysaattorissa tasainen yhdentoista kantoaallon piikkimetsä -20 dBm:n tasolla. Milläköhän tasolla signaalit lienevät vastaanottimen sisäämenossa P3D:n kolmen dipolin antennisysteemin syöttämänä ? Päivän viimeinen löydös on havainto, että C-bandin vastaanottimen paikallisoskillaattori on n. 105 kHz sivussa (alapuolella). Tälle asialle ei voi juurikaan mitään: olisi todella riski- altista avata lentoponnistettu kideoskillaattori ja ruuvata sen hertsille sen jo käytyä läpi kaikki tyhjiö-, lämpö-, tärinä- ja jyskytystestit. Tämän taajuusvirheen kanssa on vain elettävä. Ka-bandin lähettimen taajuusvirhe on noin 115 kHz testaus- olosuhteissamme (noin 22 C). S1-lähettimen taajuusvirhe on hyvin pieni, luokkaa 12 kHz testausolosuhteissamme. S2-lähettimen virhe on luokkaa 32 kHz. X-bandin lähettimen taajuusvirhe on luokkaa 25 kHz. Tämä on näissä testausolosuhteissa suhteellisesti ottaen tarkimpia laitteita P3D:ssä ! Werner-vainaa muistutteli minua vielä viime syksyisellä reissullani, että muista poika, että Kouroussa ilmasto ja stressi/paine asettavat kovat olosuhteet, joissa kaikki yksilöt eivät tahdo tulla toimeen. On aivan uskomatonta, mutta näin todella on: ihmisten luonteenpiirteiden huonoimmat puolet tulevat joillakin esille todella ylikorostetusti. On tärkeätä ryhmätyöhengen ylläpitämiseksi, että tämän asian havaitsee. Sillä jo nyt, oltuamme täällä vasta muutaman päivän, alkaa näkymään henkilökemiakriisejä joiden ympärillä täytyy osata luovia. Jos vuosien varrella äimisteli Floridan integrointilaboratorion suorituspaineita ja ilmaston vaiku- tuksia kolleegoihini, niin Kouroun olosuhteiden vaikutus tuli todella yllätyksenä vaikka asiasta varoitettiinkin... 19.08.00 Päivän ohjelmassa on mm. RF-kalustoni puuttuvien dokumenttien selvittäminen Ranskan Guyanan tullille, sekä matriisin mittaus. Matriisin mittaus kestää noin päivän ja RUDAK:ien 14 modemin mittaus saattaa kestää parikin päivää, sillä kaikista modemeista tarkistetaan vielä suhteelliset tasot keskimajakkaan nähden eri tasoasetusbittien arvoilla (ja resoluutiota piisaa...). Päivä päättyy erittäin huonosti: testauksen loppuvaiheessa X-bandin lähetin kieltäytyy tulemasta enää päälle ollenkaan kesken testien. Tilannetta edeltää ihmettely 28V-S-jännitteen varsin epämääräisestä käyttäytymisestä. 28V-S-jännite on 28V- bussin kautta saatava jännite, joka käynnistyy vasta, kun satelliitti on erkaantunut kantoraketista. Tämä jännite koe- kokoonpanossa on käytännössä lähettimien on/off-ohjaus, jota on pakko käyttää lähettimen ja vastaanottimien komentoyhteydellä kun käytetään napanuorakomennusta (siis ei RF-komentoa niinkuin oikeasti tullaan käyttämään). Tämä jännite saattaa olla ei-aktiiviisessa tilassa melkeinpä mitä vain 1 V:n ja 12 V:n välillä johtuen suurista impedansseista ja kuormituksesta. Epämääräisyys johtaa mm. siihen, että V-bandin lähetin ja ainakin X-bandin lähetin ei aina sammu, kun 28V-S-jännite katoaa. En pidä tästä ollenkaan, sillä millä jännitteellä satelliitti on "irti" kantoraketista ??? Kokeilen vielä viime töikseni TWT-pääteasteen kytkemistä päälle jotta saisin kestävää todistusaineistoa ongelman selvittämiseksi: on tärkeätä ymmärtää miksi joku ilmiö esiintyy, jotta voi järkeillä syitä jotka siihen johtavat. TWT:n logiikka ilmoittaa kuitenkin, että TWT:tä ei ole komennettu päälle. Tästä vedän sen väliaikaisen johto- päätöksen, että ohjauslogiikan täytyy olla jotenkin sekaisin, koska SSPA ei tule päälle (syynä voi olla 10 V:n drain- jännitteen puuttuminen, joka taas voi johtua siitä, että -5 V-hilaetujännite puuttuu tai SSPA-OFF-komento, joka liittyy TWT:n käynnistämiseen ei toimi) ja samaan aikaan myöskään TWTA ei suostu kytkeytymään päälle. Tämä on normaalissa toiminnassa täysin mahdoton yhdistelmä. Päätän kolleegoiden kanssa, että päivä on päätöksessä. Vetäydyn hotellille iltapalalle, mutta en voi olla miettimättä, mikä on ilmiön takana. En voi millään uskoa, että kaiken ponnistamisen ja testauksen jälkeen jotain olisi vakavasti vialla X-bandin lähettimessä, sillä sitä on koeponnistettu varmasti yli sata kertaa lentoasennettuna: selvisihän AMSAT-OH:n lähetin käytännöllisesti katsoen ainoana rautana ehjänä KAIKISTA testeistä viimeisen 2 1/2 vuoden aikana. Surkeata. Käyn vielä yöllä läpi mielessäni kaikki mahdolliset mieleen tulevat vikamahdollisuudet ja kirjoitan aamuksi parisivuisen testausproseduurin, jonka perusteella yritän selvittää mahdollisimman vähäisellä lentotestattujen liitosten avaamisella, mikä lähetintämme vaivaa. 20.09.00 Sain tapahtuneesta huolimatta hyvin nukuttua, jota tosi- seikkaa AMSAT:in virallinen lääketieteen tohtori asiaa ihmettelee... Käyn läpi tarkistuslistaani ja vedän pikkuhiljaa varovaisesti johtopäätöksiä mahdollisesta ongelmasta. Näyttää siltä, että ohjainasteet ovat kunnossa ja logiikan teholähteen täytyy olla kunnossa, sillä kovalla spektrianalysaattorin ominaisuuksia puristamisella saan selville, että ohjain ja ylössekoitin on mielestäni kunnossa. Tarkistamalla peilitaajuus- ja LO- vaimennukset tulen siihen johtopäätökseen, että kaikki on OK ainakin ensimmäisiin 10 GHz:n vahvistinasteisiin saakka. Käyn keskustelua kolleegojeni Mirek Kasal:in ja Freddy deGuchteneiren kanssa ja esitän epäilyksekseni ohjaimen 10 GHz:n ohjainasteen (Fujitsu FLK052WG) kuolemista. Tämä todetaan käytännössä avaamalla lentoponnistettu modulimme ensimäistä kertaa yli kahteen vuoteen. Tehoasteemme GaAs-FET- transistorin hila on tukevassa 3 ohmin oikosulussa maihin. Tätä jään hetkeksi pohtimaan, enkä voi vetää muuta johto- päätöstä kuin että transistorin on täytynyt saada -5 V:n linjan kautta positiivisen tai erittäin negatiivisen transientin, joka on tappanut transistorin. Ja minullahan ei ole varapuoli- johteita mukana, kun niitä ei kertakaikkiaan ole. Muistelen kuitenkin, että tällainen FLK052WG olisi varastossani odottelemassa 10 GHz:n majakkaprojektin valmistumista. Soitan puoliltapäivin Hämeenlinnassa koulutuksessa olevan Harrin, OH2JMS:n kännykkään ja jätän viestin tilanteesta. Harrilla on avaimet säätämööni ja löytääkin antamieni suunnistusohjeiden avulla kyseisen transistorin (ajettuaan ensin Helsinkiin) ja vie sen suoraan lentokentälle Ranskan koneeseen. Alkaa hillitön selvittäminen, miten saan kirjekuoren täällä päässä perjantaina ulos tullista, jotta pääsen lauantaina sitä asentamaan hilaetujännite- ja drain-jännitesuojauksineen viallisen kiven tilalle. Mitä ilmeisimmin -5V:n hakkuri on päästänyt transientin ko. asteelle ja polttanut transistorin hilan oikosulkuun. Varotoimenpiteiksi suunnittelen Zener- diodien ja avaruuskelpoisten elektrolyyttikondensaattoreiden lisäämistä vahvistinasteeseen. Edelleenkään en voi käsittää miten vahvistin on voinut ylipäätään vioittua enää tässä vaiheessa: lähetintä on koeponnistettu niin monta kymmentä kertaa viimeisten muutaman kuukauden aikana, ett luulisi ongelman tulleen ilmi paljon aikaisemmin. 28V-S- jännitteen kauko-ohjauslinja on vaihdettu pidemmäksi kuin viimeksi ja tämä muutos on pahentanut jännitteen päälle- ja poiskytkentäominaisuuksia. En ole mitenkään epätoivoinen, mutta olen miettinyt vara- suunnitelman valmiiksi: jos tilanne käy todella pahaksi, voin ohjata ohjainasteen signaalin noin 20 dB:n vaimentimen tai modifioidun suuntakytkimen kautta suoraan TWTA-asteelle, jolloin jäämme kokonaan ilman puolijohdepääteastetta. Toinen vaihtoehto on ohittaa kokonaan puskuriaste, jolloin puolijohde- pääteaste jää jonnekin jonnekin Watin tuntumaan ja TWTA saa täyden ohjauksen haluttaessa modifoidun suuntakytkimen kautta. Jotain hyvää uutista kuitenkin: saan komponentti- ja testaus- laitelaatikkoni ulos tullista kuuden päivän odotuksen jälkeen, joka on juuri ajallaan, sillä nyt niitä kilkkeitä todella tullaan tarvitsemaan...